..ja olen ihan järkyttävän kipeä...
Tosiaan aamun kivut oli ihan järkyttäviä, hilkulla oli, etten ääneen huutanut, kun niin paljon sattui.
Jo yöllä heärsin puoli kahden aikaan, kun lonkkaan sattui niin kovin, etten uskaltanut yhtään liikahtaakaan. Onneksi lääkkeet oli käden ulottuvilla ja otin Buranan ja yhden Panacodin, sillä tilanne rauhoittui niin, että sain hetken nukuttua, kunnes heräsin taas kipuun neljältä. Otin sitten vielä toisen Panacodin. Kahdeksalta heräilin seuraavan kerran, sitten ei enää sattunut, ja meinasin lähteä vessaan, mutta en päässyt ylös sängystä. tai siis pääsin, mutta tipahdin saman tien takaisin kun maailma musteni, onneksi oli pehmeä sänky alla, ettei käynyt mitään vahinkoa. Sitten piti huutaa tuo poika tuolta apuun. Poika nosti mut pystyyn hiljalleen, välillä piti vähän levätä, kun pyörrytti niin kovin, pojan avustamana/tukemana pääsin käymään vessassa, joka muuten sekin on sairaan kipee toimitus, siis se, että pääsee siihen istumaan ja saa pyrstönsä pyyhittyä ja sitten vielä ylös ja takaisin sänkyyn, kun meinas taas maailma pimetä.
Hetken huilasin ja sitten tajusin, että Buranasta oli kahdeksan tuntia, otin sen sekä 2x tuon voimakkaamman kipulääkkeen. Joskus kymmenen aikoihin soitteli hoitaja ja kyseli kuulumisia. Kerroin tuosta vessareissusta ja maailman mustenemisesta. Kipulääkkeet kuulemma saattavat viedä verenpaineet niin alas, että sitten pyörryttää kun koittaa lähteä liikkeelle, joten kannattaa vähän jumppailla jalkoja ennen kuin nousee ylös ja vaikka heilutella käsiä, että saa veren kunnolla kiertämään. Tätä neuvoa olenkin siitä lähtien noudattanut. Se oikeesti auttaa.
Siinäpä se päivä sitten menikin, nestetankkausta ja pieniä annoksia ruokaa (1 saarioisten Härkäruukusta riittää muuten 5:een ateriaan 👌 ) ja välillä poika nostamaan mut jaloilleni ja saattamaan vessaan ja takaisin ja tuomaan mulle jotain ruokaa jääkaapista.
Pari kertaa menin vessareissulla keittiöön asti, mutta se oli liian pitkä keikka, aina alkoi nupissa pimenemään ja sitten olikin jo kiire takaisin sänkyyn, ennen kuin taju lähtee.
Seuraava yötä odotellessa.
Ferraria on kyllä ikävä;
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti