Täytyy kaivaa kalenteri esiin ja oikeen laskea.
Saikkuahan mulla edelleen olis 30.3. asti tai sinne jonnekin, mutta palasin töihin jo 16.2.
Kyllästyin olemaan kotoan, halusin ihmisten ilmoille!
Ekat viikot kuljin isännän kyydillä aamuseiskaksi töihin ja klo 15 lähti paluukuljetus. Kun leikkauksesta tuli kuluneeksi 6 vkoa ja sain alkaa taivutella tuota koipea enemmän, niin olenkin sitten kulkenut jo omalla autolla.
Ja siellä töissähän minä nyt sitten olen ollutkin pitkää päivää, tänäänkin 11.5 tuntia. Tilinpäätösaika!
23.2. Fyssarin tsekkaus oli 4 vkoa leikkauksesta, kaikki hyvin ja toipuminen etenee. Tämä toinen lonkka toipuu muuten paljon nopeammin kuin tuo ekana leikattu. Sovimme, että varaan ajan, jos tunnen sitä tarvitsevani. Samalla reissulla kävin tapaamassa työterveyslekuria, joka kirjoitti 4 vkoa jatkoa sairauslomaan ja sain myös kipulääkkeitä lisää, ullatus!
Saapuminen tuonne olikin taas varsinainen seikkailu. Poika ajoi, oltiin ukon autolla liikenteessä, ja maasturi kun on ja parkkihallissa vähän ahdasta, niin riitahan meille siellä tuli. Lopulta menin itse ratin taakse, että saatiin auto siihen vapaaseen parkkiruutuun ja ihan takuulla kaikki parkkihallissa paikalla olleet kuulivat meidän kiivaan keskustelun!
Noh, selvittiin sieltä vielä kotiinkin.
Nyt kävelen jo ilman keppejä, toki kipulääkettä (Naproxen+ ½ Panacod) tarviin, etten onnu, raputkin pääsen alaspäin kaiteesta kiinni pitäen, mutta ylöspäin tuon kanssa ei vielä pääse ponnistamaan.
Ja sukankin saan jalkaan jo tähän tuoreempaan tapaukseen. Tuohon vanhempaan tapaukseen sukan laittaminen onkin sitten ihan eri juttu, se kun ei taivu edelleenkään. Tuoreempi tapaus taipuu paljon paremmin ja muutenkin liikkuu kevyemmin.
Mutta nyt nukkumaan, klo on jo 23.59
