Tsekkailin viestejä taaksepäin ja huomasin, etten olekaan 22.10. jälkeen kirjoitellut lonkasta mitään.
Lisäilin niitä nyt tuonne väleihin.
Vkolla 42 matkattiin Kuusamoon, penkki vaan vaakaan ja menoksi!
Ja jouluksi Tampereen kylpylään.
Edelleen on kipeä tuo leikattu lonkka!
Ja jäykkä, ei taivu toisen polven päälle ei, siis en edelleenkään saa sukkaa jalkaan.
... ja leipomuspäivä.
Olen nyt sen verran saanut voimiani takaisin vuosien lonkkakipuilun ja tekonivel-operaation jälkeen, että olen jo muutamaan kertaan leiponut pullaa ja sämpylöitä sekä muffinsseja.
Pullat ainakin onnistui, ulkonäöllisesti, maku on vielä tarkistamatta.
No jooh... nuo sämpylät on kyllä paremmin onnistuneet kuin nuo pullat, vaikka pullat kauniita ovatkin.
Sämpylät tein Helkan ohjeella muutoin, mutta puolitin Psylliumin määrän, koska käytössäni on Virtasalmen Viljatuotteen Psyllium, joka on tuplasti tehokkaampaa (=hienompaa) kuin Helkan käyttämä Fazerin versio. Lisäksi vaihdoin jauhot, eli laitoin 2 dl (170g) perunajauhoja ja loput eli 330g Virtasalmen Viljatuotteen Tummaa jauhoseosta.
Se on nyt mun toivoni.
Kesäheinäkuun vaihteessa, siis ennen lonkkaoperaatiota, aloitin jo Rybelsus-tableteilla. Elokuun loppuun asti niitä popsin, kyllähän ne tehos. Vähän huono olo niistä tuli, mutta eipähän sitten tullut syötyä ylimääräistä. Elokuun loppuun asti sitä söin ja sain painon tippumaan n. 7kg. Sitten oli pakko pitää taukoa, kun tuo aiheuttaa ummetusta, ja sama vaikutus on vahvoilla kipulääkkeillä. Operaation jälkimainingeissa paino tippui hiljalleen vielä 3 kg. Sitten ne pahuksen kilot alkoivat taas hiljalleen palata. Tähän mennessä on tullut 5 kg takaisin.
27.2. aloitin sitten Ozempicilla piikittelyn. Aloitusannos 0,25mg, sitä pistelin 3 kertaa, sitten lisäsin annosta hippusen. Jaah nyt kun lasken että 0,25mg jaettuna 18 naksautusta kynästä, tekee 0,013mg/naksautus. 0,013 naksua kertaa 18 = 0,234mg ?!?!?!? Whaat!?!?!??!
Noh, neljännellä viikolla, 21.3. pistin 20 naksautusta eli siis 0,26mg.
Viidennellä viikolla 28.3. pistin 26 naksautusta eli 0,338 mg
Kuudennella viikolla 3.4. eli siis tänään pistin 30 naksautusta eli 0,39mg
Vielä ei ole minkäänlaista vaikutusta havaittavissa. Toki ohjeen mukaiselle annostuksella olisi pitänyt jo 2 kertaa pistää 0,5mg, mutta kun ajattelin aloittaa vähän varovaisemmin. Nimittäin silloin Rybelsuksen kanssa se huono olo iski siinä vaiheessa kun annos tuplaantui.
Ehkä mä nyt sitten huomenna pistän 9 naksautusta eli 0,117mg lisää, niin pääsen ikään kuin ajan tasalle, eli tämän vkon annos olisi sitten 0,507mg.
Kas kun tähän mennessä, 7 vkossa paino on pudonnut vaivaiset 0,5kg
Vaunuilun aloitimme kesällä 2006 kun piti ihan "extempore" päästä jonnekin viikoksi reissuun.... vajaan viikon varoajalla... Ensin yritimme vuokrata matkailuautoa tai -vaunua, mutta kun mistään ei saanut sellaista, että olisi voinut ottaa koirankin mukaan.
Mua kyllä oikeestaan huvitti ne kommentit; ”koirat
likastaa”, ”koirien jälkien siivoaminen tulee kalliiksi” ym.ym. Vaikka kuinka
koitin järkeillä, lopputulos oli aina sama -> lapsen jäljiltä tulee taatusti
enemmän likaa ja muita jälkiä. Koirahan on siisti eläin!
Niinpä päätimme sitten ostaa jonkun vanhan vaunun ja
myydään se sitten loman jälkeen pois. Sopiva Matkaaja sitten löytyikin ja
vaunuilu osoittautui ihan mukavaksi matkailutavaksi ja tuttavaperhe auttoi
alkuun.
Vaunuilu-suunnitelmamme oli ihan toimiva muuten mutta…
jotenkin merkillisesti siinä kävi niin, että vaunua ei sitten myytykään pois.
Se jäi odottamaan seuraavaa kesää. Ja Karavaanareihinkin liityttiin jo ennen
ensimmäistäkään matkaa: SFC 116885.
Kesä 2007 saapui ja alkajaisiksi suunnistettiin Tuuriin
suurta nähtävyyttä, Kyläkauppaa, katsomaan. Siellä iltasella Onnelan
leirintäalueella joku outo parrakas mies kurvaili fillarilla ympäri aluetta ja
poikkesi yhdellä jos toisellakin vaunulla tai autolla, ihmettelimme vaan, että
mikähän ukko tuokin on, kunnes; Apua, nyt se tulee meille!! Seppo Ruuskahan se!
Kyseli että oltaisiinko kiinnostuneita liittymään SFC-Koirakerhoon, ja tottahan
toki me oltiin! Jo parin kuukauden kuluttua suunnistettiinkin sitten koiratreffeille,
ja siitä lähtien ollaankin oltu ahkerasti Koiratreffeillä mukana, yhtä kertaa
lukuun ottamatta.
Kaksi kesää Matkaajalla reissattuamme totesimme, että
vaunu pitää vaihtaa vähän uudempaan ja tilavampaan, että olisi koirallekin
(silloin meillä oli vain 1 koira) oma paikka vaunussa, joten niin sitten alkoi
vaunun etsintä! Syksystä kevääseen surffailtiin netissä etsimässä sopivaa
vaunua ja lopulta se maaliskuussa 2009? löytyikin, oli vähän kaukana,
Kokkolassa, mutta ei se paljon haitannut, vaikka matkaa olikin, aamuseitsemältä
lähdettiin vaunua vaihtamaan, perillä puolen päivän jälkeen, tehtiin kaupat ja
sit ilta yhdeksäksi kotiin!
Ajoa koko päivä... Mutta tyytyväisi oltiin meidän
Beduiiniin ja aika monta vuotta sillä reissattiinkin. Kunnes eräänä päivänä n.
kolme vuotta sitten katsastusmies ilmoitti, että yksi polttimo oli palanut. No
sitähän piti tietysti lähteä ostamaan. Hyvä oli taas meidän suunnitelmamme,
mutta tuo polttimo tulikin sitten vähän kalliiksi ☺ Kas kun siellä
liikkeen pihassa oli mukavan näköinen vaunu, jossa olisi pojallekin enemmän
tilaa, kun johan tuo nyt on miehen mittoihin ehtinyt kasvaa. Piti siis ostaa
vaan polttimo vanhaan vaunuun, mutta tulikin tehtyä vaunukaupat!
Öhm… iltasella sitä sitten mietittiin että mitenkäs tässä
nyt näin kävi?
Mutta nyt ollaan tyytyväisiä, vaunussa on omat paikat
jokaiselle, myös koirilla, nykyään 2 kpl, on nyt omat pedit!
Paljon olemme ehtineet tähän Suomen maahan tutustumaan
tässä vuosien varrella. Kyllä on maata ajeltu ristiin ja rastiin ja pitkin ja
poikin. Suomen rajojen sisällä on toistaiseksi pysytty. Vakioreissuina meillä
on joka vuosi Koiratreffit toukokuussa ja syyskuussa. Vuonna 2013 minut
valittiin SFC-Koirakerhon sihteeriksi ja siinä pestissä häärään edelleen. Myös
Salon seudun tapaamisiin on koitettu ehtiä, mutta usein on osunut jotain muuta
samaan aikaan. Useammillakin Salakallion treffeillä on kyllä tullut käytyä.
Muutama vuosi on vierähtänyt tuon ylläolevan tekstin kirjoittamisesta
😊
Vaunu vaihtui jälleen tammikuussa 2022 vähän uudempaan, vm. 2016,
merkki ja malli sama, sisustuskin suunnilleen sama.
Totesi sitten tiedot luettuaan, että "ei sitten menny ihan putkeen?"
No ei menny ei... Kerroin hänelle, että työterveyslääkäri kieltäytyi kirjoittamasta kolmiolääkkeitä, eikä kirjoittanut mitään muutakaan, kuin viikon kuurin 😢
Muuten ok, mutta lonkka on jäykkä eikä taivu niin, että saisin edes sukkaa jalkaan.
Kiputilanne on hiukan rauhoittunut, kun en ole jumpannut, mutta edelleenkään en saa tuota leikattua oikeaa jalkaa vasemman polven päälle.
Iliopsoas testit +
eli ts. tuo etuosan jänne on ottanut nokkiinsa sorkkimisesta, pitäisi rauhoittua parissa kk:ssa.
Pronaxenia kirjoitti kipulääkkeeksi.
Sain myös Fysioterapialähetteen 13-15 krt, kävin fyssarilla heti lääkärikäynnin jälkeen.
Tämän reissun jälkeen mulle valkeni, että vakutuukseni ei korvaa fysioterapiaa 😱
Että se siitä sitten, kun lähetteessä lukee vieläpä että "tutkimus- ja hoitokerrat 13-15 käyntiä, mutta nyt ei kukkaron nyörit anna periksi.
Viime keskiviikosta alkaen ollut kipeänä sängyn pohjalla. Eilen kävin Mehiläisessä lääkärillä kun olo oli kuin jyrän alle jääneellä ja korvaankin sattuu.
On sitten nenän limakalvot tulehtuneet, poskiontelotulehdus, korvatulehdus ja nielutulehdus >> antibiootit kehiin.
Tuli sitten pakollinen treenitauko lonkkajumppiin.
Tänä aamuna vilkaisin peiliin ja totesin, että jaahas, on sitten silmätulehduskin vielä, joten ei muuta kun etäyhteys työterveyteen ja antibioottitipat vielä lisäksi.
Laitoin hänelle aiemmin sähköpostia, kun ketutti niin paljon koko hemmetin kiputilanne, joka vaan paheni ja paheni.
"Kokeillut tehdä pikkuhiljaa hivuttaen lonkan liikkuvuusharjoitteita (ei venyttelyjä), tuoda nilkka kohti polvea (sukan laittoliike) ja koukistaa lonkkaa selinmakuulla. Näistä lonkka kuitenkin toistuvasti kipeytyy ja seuraava yö on hankalampi, vaikeaa löytää asentoa. Kokee selkeästi, että liikkeet kipeyttävät, ei vain kiristyksen tunnetta tai rasittuneisuutta. Ohjataan jättämään harjoitteet pois. Keskittyy muuhun arkiseen liikkumiseen ja normaaliin alaraajan käyttöön. Kuitenkin viime ft käynnillä lonkka toimi kävelyssa ja 1 JS seisonnassa jo varsin hyvin. Ei ole tarkoituksenmukaista, että liikkuvuusliikkeet kipeyttävät."
8.11. päättyy sairausloma. Puoskari olisi kirjoittanut 2 vkoa lisää saikkua mutten huolinut. Kunnollista kipulääkettä ei edelleenkään suostunut kirjoittamaan, joten toipuminen on ollut todella hidasta.
Operaatiosta on nyt kulunut 7 vkoa.
Kivut jatkuvat.
Fyssari kirjoitti;
"Istuessa ei vielä saa nilkkaa polven päälle, mutta polven alaosaan kyllä"
Juu, sainhan sen tuohon polven alle, kun väkisellä väännettiin, ja sen jälkeen onkin sitten ollut niin kipeä, ettei mitään rajaa!! Ja pitäis vaan koittaa taivutella, vaan kun sattuu ihan järkyttävästi!
Yhdellä kepillä kävely oli ennen tätä ihan ok, mutta tämän käynnin jälkeen tarvitsinkin 2 keppiä!
Sain myös ohjeeksi lisätä kävelyn määrää, kunhan kipu ei lisäänny.
Yhdellä jalalla seisonta ei onnistu normisti.
Kuntopyöräilyäkin voi kokeilla muutamia minuutteja kerrallaan.
Toiminnan puolesta tilanne on aikaa vastaava, kuulemma, pitäisi saada lisää liikkuvuutta, ettei lonkka jää jäykäksi.
ja nyt saa siis varovasti taivutella hieman enemmän, mutta perhana kun sattuu, ja kipulääkkeet on taas loppu.
Työpaikan puolesta saatiin tänään influenssarokotteet. Siellä kysyin hoitajalta, voinko varata ajan jollekin toiselle lääkärille kuin tuolle kyvyttömälle yksilölle. Ja kyllä kuulemma voin.
Pohdin tässä nyt sitten, että mitä teen tuon lääkeasian kanssa. Varaanko ajan jollekin toiselle tt-huollon lääkärille, vai lähdenkö omalla kustannuksella yksityiselle?
Fyssarikäynti oli ihan positiivinen kokemus.
Tuli pari uutta jumppaohjettakin.
ja kahden viikon kuluttua saa alkaa varovasti taivuttamaan tuota kinttua enemmän. Sitten pitäisi olla jo kokonaan luutunut.
Kysyin, että soitanko lääkkeistä sairaalaan vai työterveyteen, ja jälkimmäiseen pitäisi soittaa...en tykkää!
Noh, kyllähän tuo tradolan auttaa, mutta harmittaa vaan nää päivät, kun burana1200 + panadol000 ei juurikaan auta kipuihin.
Käynyt mielessä soittaisinko sairaalaan. No en sitten soittanut kuitenkaan, alkoi ketuttaa niin vietävästi.
Päätin odottaa fyssarin tsekkaukseen asti (8.10.) ja kysyä häneltä, mitä pitäisi tehdä.
Joten eipä muuta kuin hammasta purren eteenpäin
tiistai koitti jälleen yhden tuskallisen ja unettoman yön jälkeen.
toinen lääkäri soitti ja kertoi, että se edellinen on maanantaina kirjoittanut Tradolan-retardia.
Olisi hän voinut siihen mun viestiin edes vastata, mutta ei mitään.
No apteekissa sitten valkeni, että noita pillereita oli vain 20 kpl ja 1-2/pv, eli jos otan myös päiväksi, niin ei riitä kuin 10pv. Päätin siis ottaa vain yöksi ja koittaa päiväajan pärjätä Burana 1200mg + Panadol 1g.
on maanantai.
Takana tuskien täyteinen viikonloppu ja sitä perhanan lekuria ei saa tänään kiinni!
Laitoin sitten sähköpostia tt-lääkärille, ei vastannut mitään :(
sitten laitoin kopiona tt-hoitajalle, hän vastasi ja kehotti varaamaan ajan toiselle lääkärille, no tälle päivälle en enää saanut menee huomiselle.
Motifene-Dual ei auta sitten yhtään 😖
Takana tuskainen ja uneton yö!
Mielipiteeni tuosta puoskarista ei ole julkaisukelpoinen!
