on maanantai.
Takana tuskien täyteinen viikonloppu ja sitä perhanan lekuria ei saa tänään kiinni!
Laitoin sitten sähköpostia tt-lääkärille, ei vastannut mitään :(
sitten laitoin kopiona tt-hoitajalle, hän vastasi ja kehotti varaamaan ajan toiselle lääkärille, no tälle päivälle en enää saanut menee huomiselle.
Motifene-Dual ei auta sitten yhtään 😖
Takana tuskainen ja uneton yö!
Mielipiteeni tuosta puoskarista ei ole julkaisukelpoinen!
... ja kipulääkkeet loppu.
Sairaalasta sanottiin, että sitten pitää vaan soittaa ja pyytää lisää, jos ei vielä pärjää. Joo niinhän sitä vois luulla, mutta kun;
jatkohoito siirtyi työterveyshuoltoon ja sieltä lääkäri ilmoitti, ettei hän mitään kolmiolääkkeitä kirjoita kun niihin jää koukkuun!
Hän siis kirjoitti vain Motifene-Dualia, pitänee sitten kokeilla pärjätä tuolla.
Noniin, lopultakin pääsin eroon noista kiristävistä hakasista!
Ihan siisti haava jäi 😀
Eikä se muuten edes sattunut!
Ai niin, eilen taivastelin tuon haavan suojaamista, kun niitä sidoksia sai sairaalasta mukaansa vain yhden, joka vaihdettiin 5 vrk kuluttua. Hakaset poistetaan 14 vrk kuluttua, millä haava tässä välissä suojataan??
Noh, kokeiltiin tuommoista leikattavaa laastaria, vaan eihän sitä tuossa saa pysymään, ei sitten niin millään. Eilen sitten sain idean; ohjeessa sanotaan, että haava täytyy pitää suojattuna hakasten poistoon asti, mutta ei kerrota miten. Ei myöskään sanota, että pitäisi olla joku sidos siinä päällä. Miten tulkitaan tässä tapauksessa sana "suojattuna"?
Hehe, Pojan bokserit toimii oikein hyvin 😂 Niissähän on lahkeet! Suojassahan se haava on tuolla kankaan alla!
Voisi kyllä taas olla joku hoitsu eri mieltä, niin kuin sairaalasta kotiin lähtiessäkin; menin sinne pitkässä mekossa, kotiin lähtiessä kun hoitaja auttoi pukemaan, niin ilmoitin, että rinsikoita en sitten pue, ei niitä tässä matkalla tarvita. Ok, hoitaja laittoi ne kassiini. Sitten oli vuorossa alkkarit, joiden kohdalla totesin, että turhat nuokin on, ei niille ole mitään tarvetta 😁
Tähän sitten hoitaja hetken tuumittuaan totesi, että "Kyllä se rouva hyvä on semmoinen juttu, että on parempi vaan laittaa ne housut jalkaan, eihän sitä voi tietää mitä matkalla tapahtuu". Noh, puettiin sitten ne housut jalkaan kuitenkin 😇
Aurinkoinen aamu, pakkasta ollut yöllä, paljonko, ei tietoa, mutta aamulla 8.30 kun nousin ylös aamun kipulääkkeitä ottamaan, mittarissa oli -0,5.
Jäi sitten pari päivää välistä, kun Pojan läppäriä tutkaillessa huomasin, että olen luonut itsellenikin tunnuksen Netflixiin, silloin kauan sitten kun Poika tuon halusi. Meni siinä aikaa mukavasti leffojen parissa.
Eilen tuli sitten kökittyä tuolla keittiössä vähän liikaa, päätellen tämän aamun kivuista.
Poikahan sai nyt sitten tästä mun avustamisesta palkkioksi uuden tabletin, sen vanhan (joka ei oo enää vuosiin toiminut) tilalle. Uutta on monesti tarjottu, mutta ei ole halunnut, kun vanha muka toimii vielä?? Poika on nimittäin ainoa, joka osaa tuon vanhan enää käynnistää, meitä muita se vehje ei enää tottele ollenkaan.
Nyt en edes kysellyt, kun ostin vaan, ja kyllä se nyt on kelvannut.
Ja hyvä niin, mun teki niin pahaa, kun tuo katteli Netflixiä pääsääntöisesti kännykällä 🙈
Latasi siihen eilen pelin, jota kauan sitten yhdessä pelattiin, siis kumpikin omaansa. Minä kun löysin tuon samaisen pelin vanhalta iPadiltani ja kokeilin, vieläkö se toimii. Poika näki homman, ja totesi, että hänkin haluaa tuon takas. Poisti sen aikoinaan tuosta vanhalta tabletilta tilan puutteen takia. Nyt mä olen sitten "saanut" pelata sitä Pojan peliä, että hän saa sen mahdollisimman pitkälle, alkuvaihe kun on hiukan tylsää, niin äitihän voi sen tehdä, kun äiti on siinä niin paljon parempi 😹
Että siis eilisen olen vaan pelannut, loppuillasta/-yöstä siis keittiön pöydän ääressä, ja siitähän tuo koipi ei nyt sitten tykännyt yhtään. Ei riitä kipuun nyt tuo Burana600+Panacod, enkä millään viittis ottaa toista Panacodia, kun se ei sitten tunnu nupissa kivalta.
Olis vaan pitänyt totella ohjeistusta, kun siinä sanotaan, että pitkäkestoista istumista tulee välttää.
Lauantaina suihkun jälkeen otettiin kuva tuosta haavasta, kyllä se siitä hiljalleen siistiytyy:
Hänen sanoin, "parannettiin maailmaa ja itseämme"!
Ja keskusteltiin tästä toipumisesta, kun hänelläkin on tekonivel-leikkaus takanapäin.
Kiitos MK💖
Heräsin taas puoli viideltä enkä saanut enää unta. Odottelin, että ukon herätys soi 06.23 ja nousen sitten ylös. Kuulin kyllä herätyksen, mutta aattelin hetken vielä odottaa, että ukko saa kahvinsa keitettyä. Seuraavaksi havahdun klo 10 kun pojan herätys soi 😱Pojalla oli kiire Pokemon-jahtiin. Itse en oikein tiennyt mitä tekis, köpöttelin vaan huushollia päästä päähän pariin kertaan.... noh kaitpa se tästä käynnistyy tämäkin päivä.
Ja kinttu taas jotenkin kipeempi kuin eilen, tulikohan köpöteltyä ja istuttua eilen liikaa?
Kun lopulta sain aamuleivän tehtyä ja kaffeen mukitermokseen, siirryin takas makkariin ja Faceen. FB:ssä tuli eteen ryhmän Sydämeeni Joulun teen -julkaisu jouluvaloista, kun joku oli jo jouluvalot laittanut pihalle, siis syyskuun puolessa välissä ja kehui, että oli kivaa kun ei tarvinnut yhtään palella valoja asetellessaan. No juu ei, ja siitäpä tulikin mieleeni eräs vuosi, ja kommentoin kirjoittajalle;
että joo, ja nyt nuo jouluvalot on jo hävitetty, mutta kyllä ne aika monta vuotta paikallaan sitten olikin, kun ne lopulta sinne saatiin 🎄
*******
klo on jo 22.00 ja edelleen on höntti olo. Yhtään mitään en oo saanu tänään aikaan.
Olla möllöttänyt vaan. Selaillut nettiä, siinä se kait on tämän päivän aikaansaannokset. On kyllä ollut jotenkin kivuliaampi päivä tänään kuin eilen.
Ei satu yhtään kun lojuu sängyssä paikallaan, puoli-istuvassa asennossa, mutta kaikki liikkuminen on nyt kivuliaampaa. Taisin eilen innostua liikaa ja rasittaa tuota koipea liikaa ja se kostautuu nyt.
*******
Eikun siis, sainhan mä jotain aikaan sentään, päivitin paikallisen Keliakiyhdistyksen nettisivun ja Fb-sivun syksyn tapahtumien osalta.
👀
Hmm... mitäs tänään tulikaan tehtyä, no töitäpä tietenkin. Eihän niistä nyt malta erossa pysyä 😀 ja huomenna jatkuu.
Heräsin muuten jo 04.30 enkä sen jälkeen ole yhtään nukkunut, kummallista, tai no, kun on monta päivää pääsääntöisesti vaan nukkunut. Eikä edes päikkäreille ollut tarvetta tänään 😜
Buranalla ja Panacodilla menty tämä päivä, lääkkeet otettu säännöllisen epäsäännöllisesti. Tarpeeksi kun ottaa kipulääkettä niin kipu helpottaa, mutta kun lääkkeet mokomat sekottaa päänuppia sen verran, ettei meinaa pysyä tolpillaan.
Tämä päivä on mennyt oikeastaan hienosti. Eilen pohdin, että koska kipujen oikein pitäisi helpottaa? No nyt👌
Jalka jo jotenkuten toimiikin, saan sen jo parhaassa tapauksessa itsekin takaisin sänkyyn asti, kun toistaiseksi on pojan tehtävä ollut nostella mun koipea takaisin sänkyyn.
Tänään aamusta olin lähdössä keittiöstä aamukaffetta hakemaan, ja kerkesin jo yhden askeleen ottaa, ennen kuin tajusin, että kepit puuttuu 🙈 onneksi tuo nivel kyllä kestää, lihakset ne vaan on kipeet 😂
Jalan päälle on saanut ihan alusta asti varata koko painolla. Vakuuttelivat, että se nivel kyllä kestää, mutta kaatua ei saa, koska sitten murtuu reisiluu, ei nivel. Onhan näitä murtumia nähty, kuulemma on jo sairaalan ovella kaaduttu, kun on ollut niin kiire kotiin. No se kiire päättyi kyllä sitten siihen ovelle ja tuli uusi operaatio ja paaaljon pidempi toipumisaika.
Se miksi oikeastaan noita keppejä tarvitaan, on nuo lihakset, joiden läpi sinne niveleen on menty, siis pehvalihakset 😁 ja hiukka reisilihaskin. Ne on kipeet.
Leikkauksen jälkeinen kipu on muuten ihan eri, kuin kipu ennen leikkausta.
Nyttemmin kipu on enimmäkseen vaan lihaskipua.
Aikaisemmin se oli vihlovaa nivelkipua, jonka poistaminen oli haastavaa, kun siihen ei oikein auta mikään kipulääke, vaikka olis kuinka kolmiolääke ja erilaisia yhdistelmiä, täystainnutus taitaa olla ainoo, joka siihen tehoo.
Se nivel ei siis niinkään enää satu, kun siellä ei enää ole vikaa, se vaan "tuntuu". Ja väärään asentoon ei tietenkään saa koipea vääntää, sitten sattuu.
Tänään vähän tuunasin tuota ns. lonkkatyynyä, joka oikeasti onkin vain istuinkoroke. Lonkkatyynyä pyysin, istuinkorokkeen sain apuvälinelainaamosta. Täytyy kyllä fyssarille kertoa, että esittelivät sitten sellaisen apuvälineen, jota ei mistään saa 😓 Piti olla toisella puolella tuollainen luiska, ettei se leikattu lonkka jää istuessa liian terävään kulmaan.
Äkkiseltään piirsin tuon esitellyn version, yllä, kun edes netistä ei löydy kuvaa. Se mitä sitten oikeasti sain apuvälinelainaamosta oli tuommonen kuution mallinen (myös yllä). Toki sekin on tummanruskeaa vakosamettia, mun inhokkia!
Tuo ei siis toiminut, nyt tuunattuna toimii jotenkuten, ja tänään sainkin jo syötyä päivällisen (1/8 Pizza) ihan keittiön pöydän ääressä niin kuin muutkin.
*****
Tänään on Poikaa perehdytetty hänen omien talousasioidensa ja tilien ym. hoitamiseen. Kyllä se lopulta menee perille, kun tarpeeksi moneen kertaan asian selittää. Ja aina muistaa välillä varmistaa, että kuulo on päällä. Tänään perehdyttiin raha-asioihin ja niiden hoitamiseen sekä sijoittamiseen ja verotukseen. Huomenna jatketaan sijoitusmaailmaan tutustumista. Ja kerrataan miksi aina pitää olla jonkin verran käteistä rahaa jemmassa, sehän on kaikille meille aikuisille ihan itsestään selvää, eikö vaan?
On tuo Poika jotain jo aiemminkin rahasta oppinut, näemmä, kun osaa vaatia palkkiota äitinsä avustamisesta 😂
Huomenna voitaisiin pojan kanssa keskustella hieman myös keräilystä, ja siitä, mitä äiti on keräillyt vuosien varrella. Ja missä kohtaa sekin harrastus voi mennä ns. "yli".
Poika siis keräilee Legoja ja Yu-gioh-kortteja ja Bakuganeja ja ja ja mitä ne kiekot nyt olikaan...
jaa, niinkun milläs aikavälillä näiden kipujen pitikään helpottaa?
Eilen illalla viimeksi jo laitoin kyselyä sekä tädilleni että hänen serkulleen, että kauanko heillä meni aikaa?
Täti kävi täällä tänään ja kertoili omasta toipumisestaan. Vähän oli huolissaan kyllä, että onkohan kaikki nyt varmasti ok, mutta lopputulema keskustelullemme oli, että eiköhän kaikki ole ok kuitenkin.
Eilen sai siteen avata ja vaihdettiin uusi puhtoinen tilalle.
Nuo kuvat siis eilseltä. Ohje oli, että jos haava vuotaa tai erittää, sitä ei saa kastella, sitten vaan uusi lappu päälle. ja niinhän me tehtiin, kun tuossa yhdessä kohdassa kiiltelee. Ukko laittoi tuon uuden lapun, kun pojalla ei kantti kestänyt 😅
Paljon vähemmän kyllä kiristellyt kun nuo kuivat veret on olleet poissa haavalta.
Tänään sitten jo menin suihkuun, haava oli määrä taputella kuivaksi puhtaalla pyyhkeellä ja isäntä laittoi siihen tuommosen pitkän laastarin, kun noita siteitä ei ollut enempää kuin yksi. Eiköhän tuo laastari aja saman asian. Ukko sai siis tänäänkin kunnian olla laastarin kiinnittäjänä 💖
Kuvaa haavasta ei tullut tänään otettua, mutta tuskinpa se paljon miksikään on päivässä muuttunut. Ois toki voinut ottaa kuvan, että paljonko töhnää lähti pois suihkussa, mutta kaikki ei lähtenyt, sen katsoin peilistä.
Mutta kylläpä oli freessi olo suihkun jälkeen👍
Liekö yöllinen venymiseni (wc-paprurullan tavoittelu) saanut lonkkanivelen pois paikoiltaan.
Tuntui ainakin siltä, nyt taas jo normilta. Yöllä tuntui oikeesti siltä, kuin nivel olisi ollut ulkona omasta kolostaan ja siihen sattui ihan sairaasti.
Puolilta öin nukkumaan mennessä otin sen vahvemman kipulääkkeen, jonka tehoa kyllä vähän epäilen. Tuntunut koko ajan, ettei sillä ole juurikaan mitään vaikutusta mihinkään.
Jossain vaiheessa kun tuli hiki, yritin ylettyä tuon lampun päällä olevaan wc-paperirullaan ja jouduin melkoisesti "venymään" että sain sen käsiini. Sen jälkeen kun palasin normiasentoon, tuntui kuin lonkassa olisi ollut ylimääräinen pallo. Tunne vaivasi koko yön.
5.20 otin 1,5 Burana600 ja Panacodin, kun tarttis vessaan päästä, mutta koipea ei uskaltanut liikuttaa yhtään. 7.11 otin toisen Panacodin, kun koipea ei edelleenkään uskaltanut yhtään liikuttaa. klo 8 jälkeen sitten vääntäydyin pojan avustuksella vessaan, vaikka edelleen tuntui se ylimääräinen pallo lonkassa. Vessareissulta palatessa tuo tunne oli osittain kadonnut, joten liekö pallo kävellessä palannut oikealle paikalleen.
Tai sitten vaan tuo ns. voimakkaampi kipulääke ei oikeasti tehoa yhtään.
Aamupäivän sitten surffailin netissä siellä täällä ja join iltapäiväkaffeen bullan ja jätskin kera, sängyssä.
Klo 14.45. otin 2xBurana600 ja sitten tulikin taas uni. 2,5 tuntia koisasin, kunnes isäntä tuli herättämään, että tarttis pari laskua tehdä vuokralaiselle. Niiden aloittamista tässä nyt mietin, että jaksanko/viitsinkö...
Noh, ainakin nyt ruoka ensin, Saarioisten Härkäruukkua
Ja kuviahan tämä mokoma ei sitten anna tänne laittaa enää ollenkaan 😡💥
perun puheeni, kun aikani taiteilin sain Crome-selaimen päivityksen koneelleni ja sen jälkeen alkoi kuvatkin toimia.
No niin, ensimmäinen päivä, kun alkaa tuntua siltä, että kyllä tämä tästä vielä iloksi muuttuu 👍
Tähän asti päivät on olleet niin tuskien täyteisiä, että en sellaista osannut edes kuvitella 😨
Tänään kävin aamusta klo 10 veskissä, ihan omin avuin, WAU!
Koipi on toki edelleen todella kipeä, mutta pääsin ylös sängystä ja vessaan pöntölle (korotettu) sen jälkeen keittiöön ja keitin itselleni aamukahvin ja pääsin vielä takaisin sänkyynkin, kun olin tuntia aikaisemmin ottanut sopivan lastin kipulääkkeitä. Toki tuon leikatun koiven kanssa saa melkoisesti taiteilla, että sen saa nostettua sänkyyn, apuvälineinä toimivat kyynärsauva (tuo kyynärosa sopii myös nilkan ympärille) sekä terve jalka ja kunnon käsivoimat. Nuo hakaset kyllä repivät ilkeästi tuolla sidoksen alla, mutta sidoksen saa vaihtaa vasta huomenna.
Pojalle sitten huutelin jonkin ajan kuluttua, että tuopa mulle se kahvi ja valmis leivän puolikas jääkaapista. Aah, ekat kahvit leikkauksen jälkeen.
Noista lääkityksistä olisin kyllä kaivannut sellaista valmista aikataulua, johon oli ollut merkattuna mihin aikaan pitää ottaa mitäkin. Ne kun on mulla nyt menneet vähän niin ja näin; Buranan saa ottaa 8 tunnin välein, Panacodin 6 tunnin välein ja sitten vielä tuommosen tehokkaamman? tabun 12h välein, mutta sen ja Panacodin ottamisen välissä täytyy pitää vähintään tunnin tauko, ettei vaikuta hengitykseen (en kyllä tiedä miten se hengitykseen vaikuttaisi, lamauttaisi ehkä?).
nyt klo on näemmä 14.47 eli se 6 tunnin lääkkeen ottoaika on jo mennyt ohi... en tiedä pitäisikö ottaa lisää lääkettä vai ei? Noin tuntia ennen vessakäyntiä tarttis ottaa, ettei liikkuminen tuonne vessaan ja takaisin sattuis ihan niin paljon.😫
otin siten Buranan ja Panacodin ja kävin hakemassa itselleni pakkasesta pikkuisen pullan. Sen aikaa sain häärittyä keittiössä, että sain kahvin tuommoseen termarimukiin, leivän jääkaapista ja bullan sulatettua ja tungin ne pieneen kassiin (joita eväskasseina käytän) kassi roikkumaan kyynärsauvan kahvaan ja makkariin. Poika oli pakko hätyyttää apuun, että sain taas kintut sänkyyn. Muuten selvisin ihan itse 💓
Iltaruoaksi Härkäruukun loppu, se viides annos siitä yhdestä, ja iltapalaksi makkariin mukaan Arlan Luonto+ Päärynäjogurtti, sokeriton ja lisäaineeton ja ihan hyvän makuinen.
Tänään on alkaneet nuo hakaset repiä/kiristää ihoa ja niitä tarttis kestää vielä reilu viikko, ÄÄK!!!
Sen verran on edistystä tapahtunut, että pääsen jo jotenkin itse ylös sängystä, mutta en takaisin. Pääsen kyllä sangyn laidalle istumaan, mutta tuo leikttu koipi ei nouse sänkyyn, Poika nostelee sitä. Pääsen siis itse vessaan asti, mutta sieltä ylös nouseminen on vielä avustettavaa toimintaa. Keittiössäkin on tullut pariin otteeseen käytyä, mutta se reissu on edelleen liian pitkä, alkaa heikottaa maailma mustenee herkästi.
Muutoin homma jatkuu samaa rataa kuin tähänkin asti. Edistyminen tuntuu olevan kovin hidasta.
Niin ja jumppaliikkeitä tarttis muistaa tehdä tunneittain aina valveilla ollessa eli pääsääntöisesti ne ovat toistaiseksi nilkkojen ojentelua ja koukistelua jotta saadaan pohjelihas pumppaamaan, ettei tulisi tukoksia. Ja kipujen sallimissa rajoissa myös jalka- ja pakaralihasten jännittäminen ja rentoutus, etteivät surkastu ja tee suonitukoksia.
Ja vettä sataa ja sataa.. on satanut koko päivän ja edelleen sataa...
aika kuluu tabletilla pelejä pelaillessa.
No eipä tässä ihmeitä, edelleenkään en omin avuin pääse sängystä ylös, enkä takaisin. Aina pitää pyytää poika apuun. Hän myös laskee mut vessan pöntölle ja nostaa ylös, kun muuten en pääse.
Unta ja kipulääkkeitä sopivaan tahtiin, niin siinä se päivä menee. Ja oikeasti se unikin tulee, sitä ei tarvii yhtään odotella. Ja pitkin päivää. Olen koittanut tabletilla pelailla, mutta sekin rasittaa niin, että välillä on pakko laittaa pelit ja vehkeet ja pois vetää unta balloon.
Sitä vaan olen ihmetellyt, että miten hemmetissä sellaiset ihmiset selviävät tästä rumbasta, joilla ei ole apua kotona saatavilla.
Kuvassa mun parhaat kaverit seuraavan 2 kk:n ajan
..ja olen ihan järkyttävän kipeä...
Tosiaan aamun kivut oli ihan järkyttäviä, hilkulla oli, etten ääneen huutanut, kun niin paljon sattui.
Jo yöllä heärsin puoli kahden aikaan, kun lonkkaan sattui niin kovin, etten uskaltanut yhtään liikahtaakaan. Onneksi lääkkeet oli käden ulottuvilla ja otin Buranan ja yhden Panacodin, sillä tilanne rauhoittui niin, että sain hetken nukuttua, kunnes heräsin taas kipuun neljältä. Otin sitten vielä toisen Panacodin. Kahdeksalta heräilin seuraavan kerran, sitten ei enää sattunut, ja meinasin lähteä vessaan, mutta en päässyt ylös sängystä. tai siis pääsin, mutta tipahdin saman tien takaisin kun maailma musteni, onneksi oli pehmeä sänky alla, ettei käynyt mitään vahinkoa. Sitten piti huutaa tuo poika tuolta apuun. Poika nosti mut pystyyn hiljalleen, välillä piti vähän levätä, kun pyörrytti niin kovin, pojan avustamana/tukemana pääsin käymään vessassa, joka muuten sekin on sairaan kipee toimitus, siis se, että pääsee siihen istumaan ja saa pyrstönsä pyyhittyä ja sitten vielä ylös ja takaisin sänkyyn, kun meinas taas maailma pimetä.
Hetken huilasin ja sitten tajusin, että Buranasta oli kahdeksan tuntia, otin sen sekä 2x tuon voimakkaamman kipulääkkeen. Joskus kymmenen aikoihin soitteli hoitaja ja kyseli kuulumisia. Kerroin tuosta vessareissusta ja maailman mustenemisesta. Kipulääkkeet kuulemma saattavat viedä verenpaineet niin alas, että sitten pyörryttää kun koittaa lähteä liikkeelle, joten kannattaa vähän jumppailla jalkoja ennen kuin nousee ylös ja vaikka heilutella käsiä, että saa veren kunnolla kiertämään. Tätä neuvoa olenkin siitä lähtien noudattanut. Se oikeesti auttaa.
Siinäpä se päivä sitten menikin, nestetankkausta ja pieniä annoksia ruokaa (1 saarioisten Härkäruukusta riittää muuten 5:een ateriaan 👌 ) ja välillä poika nostamaan mut jaloilleni ja saattamaan vessaan ja takaisin ja tuomaan mulle jotain ruokaa jääkaapista.
Pari kertaa menin vessareissulla keittiöön asti, mutta se oli liian pitkä keikka, aina alkoi nupissa pimenemään ja sitten olikin jo kiire takaisin sänkyyn, ennen kuin taju lähtee.
Seuraava yötä odotellessa.
Ferraria on kyllä ikävä;
Paikkana siis Terveystalo Turku.
Ennen leikkausta pyysin omalääkäriltäni reseptin laihdutuslääkkeeseen.
No sitä Ozempiciahan ei sitten ollut saatavilla, joten jouduin turvautumaan Rybelsukseen, josta sitten tulikin melko huono olo. Paino kuitenkin putosi kesä-heinäkuun vaihteesta 30.8. mennessä n. 7kg, joten sikäli hyvä, että pääsin alle sadan kilon, jota olenkin tavoitellut jo pitkään, siinä kuitenkaan onnistumatta.
Leikkuspäiväksi sovittiinn 10.9. koska se oli töideni kannalta paras ajankohta ja myöskin paras ajankohta olla muutama viikko poissa töistä, ilman, että työt siitä kovasti kärsisivät.
Aamulla siis labran kautta sairaalaan. Siellä sain ihan oman privaattihuoneen nro 15 💜 Henkilökunta oli oikein ystävällistä ja vastaanotto muutenkin sellainen, että huomasi, että ei olla nyt julkisen terveydenhuollon kanssa tekemisissä.
Leikkaus sujui suunnitelman mukaan, ja leikkauksen jälkeen pitivät kyllä hyvän huolen siitä, että kivut eivät pääse ns. niskan päälle.
Päivä muuten meni aika paljolti nukkuessa, kun oli niin kova kipulääkitys päällä, että nupissa tuntui vaan tyhjältä.
Ensimmäinen Ferrarilla-ajo yritys ei onnistunut, ei ollut vielä puudutus haihtunut niin, että ois jalka kantanut, joten ei muuta kuin takas petiin ja uusi yritys tunnin kuluttua. Sitten jo pääsin ajelulle vessaan asti.
Jossain vaiheessa tuli sitten fysari katsomaan, että josko jo harjoiteltais sauvoilla kävleyä. No ei kestänyt koipi sauvoja vielä, joten taas tunti ja uusi yritys. Sitten onnistui.
Ruokaakin ehdoteltiin, mutta ei vielä oikein maistunut, kun lopulta tuli nälkä, sain oikein maukasta kirjolohikeittoa ja sämpylän sekä omenakiisseliä kermavaahdolla ja bonuksena vielä ilman karrageenia.
Hoitaja soitti paaritaksin valmiiksi, jo silloin kun aloin ruokailla ja sehän sitten yllättikin saapumalla puoli tuntia etuajassa!
Noh, ei muuta kun pukemaan, että pääsin lähtemään kotiin, mukava ja tasainen kyyti olikin. Autosta tosin tuli mieleeni ruumisauto, täysin musta sisustus ja jopa verhot olivat mustat. Mutta kyllä mersukyyti kelpas, olihan tuo nyt paljon helpompaa, kuin ängetä maasturin etupenkille. Onneksi en sitä lähtenyt yrittämään.
Matka kotiin kesti noin tunnin ja kotona sitten suoraan sänkyyn. Ukko sai koota mun CPAP-laitteen pakoilleen ja pojan hommaksi jäi auttaa mut sänkyyn.
Vähän on pimennossa tuon illan tapahtumat, mutta vessassa varmaankin pit käydä kerran, kipulääkkeet naamariin heti kun muistin, että niitäkin piti ottaa heti.
Kirjoitan tätä siis vasta nyt 14.9. kun vasta tänä aamuna tuli mieleeni, että voisin nämäkin muistot kirjoittaa talteen.
Yhtään mihinkään en pääse ilman apua, poika auttelee jalkoja pois sängystä ja takaisin sänkyyn, itse en niitä saa liikkumaan mihinkään. Ja tosi varovainen pitää olla, sattuu niin peevelisti tuonne niveleen.
Tälle illalle kuului 1 tehokkaampi kipulääketabu heti kotiuduttua ja illalla ennen nukkumaanmenoa vielä toinen. Myös verenohennuslääke pitää otta joka ilta ilta 10 pv:n ajan.
Nuo Bullat sitten; 15 kpl JUURI; 2,5 dl kädenlämpöistä vettä (edellisissä oli maitoa) 25 g tuorehiivaa 1 tl sokeria 1,5 dl Virtasalmen pu...
