Olihan taas tuskallinen päivä. Vieläkään en pääse sängystä ylös omin voimin. Tarvitsen vielä pojan apua. Hän hivuttaa tuon leikatun jalan alas sängyltä. Itse sentään saan sen tuon toisen jalan hivutettua alas ja sitten hän nostaa minut sängyltä ylös. Vahtii etten kompastu, kun kävelen keppien kanssa vessaan, laskee minut vessanpöntölle, odottaa, että saan asiani hoidettua ja sitten nostaa ylös ja vahtii taas paluumatkan takaisin. Sitten ruvetaan nostelemaan kinttuja sänkyyn. Sitä hetkeä odotellessa, kun pystyn itse tekemään tämänkin homman. Suolikaan ei edelleenkään toimi, alkaa jo vähän pelottaa että mitä tästä tulee. Viimeksi neljäntenä päivänä oli sellainen nyrkin kokoinen köntsä odottamassa ulostuloa peräsuolessa. Ja kun sehän ei sieltä mahtunut ulos, jouduin sen ihan sormin kaivamaan palasina ulos. Nyt mulla on sentään kumihanskat varoiksi tuolla pöntön vierellä, että jos käy samalla tavalla, niin on edes hanskat laittaa käteen, ettei sormet haise ”peelle” montaa päivää. Ruoka ei ole edelleenkään oikein maistu. Kyllä sitä nyt vähän menee, mutta enemmän pitäisi saada proteiinia. Oma lääkärini sanoi, että kun lihakset muodostuvat proteiinista, niin pidä huolta, että saat riittävästi proteiinia, niin se nopeuttaa toipumista. Nähtäväksi jää, kun ei minulla ole täällä mitään proteiinipitoista. Täytyy pojalle laittaa huomiseen kauppalistaan vähän sitä sun tätä. Kasviksia sentään olen jo tänään saanut hiukan syötyä. Taisi mennä, yksi tomaatti ja yksi pieni kurkku eipä juuri muuta. Sitten olen syönyt pojan laittamia ranskiksia ja makkaraa. Ei siis sisällä kuitua. Jotain muuta siis tarvitsisi löytää ruuaksi. Onhan mulla valmista ruokaa annoksina jääkaapissa, mutta niissäkään ei tuo proteiinin tarve täyty. Äsken tipahti sitten tuosta viereltä vihko ja hiiri lattialle, Sillä seurauksella, että kone jumittui. En tiedä mikä siihen tuli, mutta jouduin ihan control+alt+deleteen turvautumaan, että sain sen jotenkin laukeamaan. Nyt taas tuntuu sanelu toimivan, kun kekkasin tällaisenkin näppärän systeemin niin ei tarvitse itse niin paljon kirjoitella, kun voi sanella ja Wordi kirjoittaa mun puolestani. Pisteet ja pilkut ja isot kirjaimet kyllä menee sillä vähän niin ja näin, että jos näkyy outoja yhdistelmiä, niin se on Wordi!
Mainittakoon vielä, että pääsin kuin pääsinkin to-pe välisellä yöllä itse sängystä ylös ja vessaan asti. Kun en viitsinyt poikaa herättää. Kun tuo tuntuu nyt olevan kovin kipeä; On kuumetta ja flunssaa ja kurkku kipeä ja nokka tukossa. Toivottavasti tauti ei minulle tartu. Isäntä tuossa jo oli kipeänä muutaman päivän. Hänellä alkaa tauti hellittää ja nyt se sitten iski poikaan. Oma kohtaloni on vielä avoinna. Takaisin sänkyyn pyysinkin sitten jo pojan auttamaan, koska kävi niin, että keppini kaatuivat ja pitivät sen verran kovaa mekkalaa, että kaikki muutkin heräsivät ja toisaalta en olisi kyllä keppejä ylös lattialta saanutkaan ilman apua. Joten sänkyyn päin sain avun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti