Hoitaja tuli aamulla 6.50 tuomaan aamun kipulääkkeet. Heitin ne naamariin ja sitten sama hoitaja tuli 10 min kuluttua ilmoittamaan, että olisi vessassa käynnin aika. Hetken siinä selittelin laskeneeni, että eilisen kipulääkkeiden vaikutusaika on päättynyt eivätkä nämä aamuiset ole vielä ehtineet vaikuttaa. Ei uskonut mua, joten ei auttanut kuin yrittää. No eihän siitä mitään tullut. Tälle hoitsulle ei tainnut lonkkaleikkaukset olla niin tuttuja, muuten kyllä oikein mukava hoitaja. Tunnin kuluttua uusi yritys, sitten jo sain koiven liikkumaan edes vähän. Todellakin siis vähän. Hoitsulta jouduin pyytämään apua kintun liikutteluun. Ferrarilla varoiksi. Sitten takaisin vähän huilimaan ja odottelemaan aamupalaa.
Aamupala olikin taas oikein loistava. Oli kaffetta ja sämpylää. Jogurttia. Smoothieta. Tuoremehua. Ja mitähän vielä. Aamupalan kun sain syötyä. Olikin aika taas ottaa päiväunet. Kello 11.00. Hoitaja tuli herättämään ja toimi minulle 2 tablettia kipulääkettä. Sovittiin, että toisen otan heti. Ja toisen tunnin kuluttua, tämä on sitä valmistautumista rankkaan matkaan. Ruoka tulee puolen tunnin kuluttua. Ruoaksi oli tarjolla lihapullia tomaattikastikkeessa, perunaa ja porkkanaa sekä salaattia. Lisäksi ruokajuomaksi pyysin piimää (vaihtoehdot olivat maito, piimä, vesi mehu, tuoremehu) ja toipa vielä tuoremehuakin samaan pakettiin. Ja hyvää oli kaikkea en edes jaksanut syödä.
Jossain välissä piti vielä vaihtaa tuo side uuteen, kun vanha oli kuulemma liian verinen.
 |
Ihan hyvältähän tuo näytti 😀
Sitten jäätiin odottamaan paaritaksin saapumista siis taksi, jossa matkustetaan paareilla maaten. Taksi saapuikin ajallaan kello 13.00. Vähän meillä oli vielä siinä vaiheessa pukeutuminen kesken, hoitaja toki apuna, enhän minä muuten pystyisi edes pukeutumaan. Saappaita jalkaan laittaessa kyllä jalka tai lonkka vääntyi ja siihen sattui ihan järkyttävästi, joten ilmoitin että niitä saappaita ei jalkaan laiteta ja kuljen sitten sukkasillaan, jos ulkona pitää kulkea. Saappaita ei jalkaan laiteta, kun sattuu NIIN paljon.
Siitäpä sitten alkoikin kotimatka. Jännityksellä odotin, minkälainen auto tällä kertaa on. Valitettavasti se oli Volkswagen, joku pikku koppero. Ahtaampi kuin ensimmäisellä kerralla. Edes paarit ei meinanneet mahtua kyytiin. Eikä kulku ollut niin tasaista kuin edellisellä kerralla. Mistä syystä lonkkakin olikin todella kipeä, kun pääsin kotiin. Kotiin tultua oli pakko ottaa se ekstra kipulääke, jonka hoitaja antoi mukaan siltä varalta, että lonkka olisi todella kipeä matkan jälkeen.
Ekalla kertaa taksi oli MB Vito ja se pidempi malli, joten tilaa oli, olisikohan saanut taas Mersukyydin, jos olisi pyytänyt tuon Menevän taksin. Tämä kun oli TaksiHelsingin auto.
Asia selvä sitten.
Olisin kertonut, että et muuten selviä tunnissa, mutta katsoin paremmaksi pitää suuni kiinni.
Matkalla kuuntelin, ettei autossa taida olla nastarenkaita 😕 se tietää sitä, että loppumatkasta tulee haasteita. Viimeiset 8 km on meinaan peilijäätä!! No juu, siinä vaiheessa kun hän tajusi tämän, niin vauhti putosi huomattavasti, loppumatka tultiin meinaan 30-40 km/h vauhtia.
Olin siis hiljaa koko matkan ajan, ihan vasta lopussa kerroin mistä pääsee pihaan ja miten päin kannattaa ajaa. Nämä ohjeet sentään kelpasivat, kun ukko huomasi, että vaihtoehtoja onkin enemmän.
Matkaan kului hiukan yli puolitoista tuntia, että se siitä hänen tunnistaan 😁
Kun kotipihaan asti päästiin, niin poika tuli nostamaan minut ylös paareilta ja pääsin sisään suoraan sänkyyn huilimaan. Sukkasillani kävelin ulkoa sisään. Tämä kuski ei edes ehdottanut, että voisi tulla paarien kanssa sisään asti. Edellisellä kerralla sitäkin vaihtoehtoa tarjottiin.
Jotenkin tuntuu siltä, että tämä lonkka on nyt paljon kipeämpi kuin ensimmäinen. Lueskelin juuri ensimmäisen kerran päiväkirjaa, jota tosin kirjoittelin silloin hieman myöhässä. Mutta kyllä se silloinkin on kipeä ollut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti