31.1.2026 lauantai 5 pv leikkauksesta

Tänään tuli jossain vaiheessa mieliteko lettuihin ja niitähän oli sitten saatava. 

Rikoin kulhoon 1 munan ja lisäsin 1 dl Juustoportin vapaan lehmän täysmaitoa ja perään vielä 1 dl Virtasalmen Viljatuotteen pullajauhoseosta. Pullajauhoseos kun sisältää myös psylliumia, niin taikinasta tuli aika tönkköä, mutta ei haitannut. Paistoin siitä 4 lettua. Hyviä olivat. Kuvaa ei tullut otettua, mutta jääkaapista löysin hyytelöä, joka sopi siihen päälle, olihan se jo aikakin tuo käyttää, taisi olla vuosi 2016, kun käytiin kanarialla, sieltä tuon toin. Purkkeja on useita, tämä oli ensimmäinen jonka uhrasin. 

Ihan aluksi vähän lisäilin tekstiä 27.1 kotiutumiskertomukseen.

Tänään otettiin pojan kanssa videolle tuo kintun siirtäminen pois sängystä ja takaisin. Katsotaan, saanko sitä jossain vaiheessa ladattua tänne. 

 Näyttäis siltä, että videon lataus onnistui... ehkä...

Videolla tosin siirto sujuu jo nopsaan, mutta alkuvaiheessa kun koipea ei voinut siirtää kun muutaman sentin kerralla, niin vaiheita oli paljon enmmän, ja aikaakin toki meni enemmän. 

Mitäpä tästä päivästä, noh ainakin se, että tänään olen jo ruokaillut keittiössä pöydän vieressä istuen, eli nuppi kestää ylhäällä oloa 👍

Alkoi kyllä myös ketuttamaan se, että keittiössä on kaikki sekaisin, pojalta kun jää kaikki vähän ns. vaiheeseen. No minäpä komentelin ja siitä se sotatila sitten taas saikin alkunsa:

1. Maitopurkit laitetaan takaisin jääkaappiin kun ei enää tarvita! Mun kahvimaitopurkin hän oli eilen iltapäivällä jättänyt keittiön pöydälle, löysin sen sieltä aamuyöllä neljän aikaan. Se oli siis ollut 12 huoneen lämmössä 😠Ja ukkohan ei välitä, jos kyse ei ole hänen purkistaan 😈
2. Tyhjät maitopurkit litistetään ja laitetaan roskikseen! Ei jätetä pöydälle lojumaan.
3. Kaikki roskat, joita ruokaa laittaessa syntyy, laitetaan suoraan roskikseen, ei jätetä siihen missä just sillä hetkellä satutaan olemaan! 
4. Astianpesukone tyhjennetään, kun ohjelma on valmistunut! Ja saman tien tyhjennetään tiskit tiskialtaasta koneeseen odottamaan pesua
5. Likaiset astiat laitetaan suoraan koneeseen, niitä ei jätetä tiskialtaaseen homehtumaan! 
6. Astianpesukone laitetaan päälle, kun se on täynnä, yleensä yöksi, jolloin sähkö ei yleensä ole hirmukallista.

Poika tuossa jo yhtenä päivänä sanoi, että tässä on hirvittävästi työtä ja että hän oikeastaan tarttis tästä työstä palkkaa!!

Esitin hämmästynyttä; 

* niin, kukas ne tähän asti on tehnyt? Minä - äiti. 

*Onko äiti saanut tästä työstä palkkaa? Ei ole.  

* Mutta mielestään Poika tarvii, kun hän ei näitä yleensä tee 😕 

 

 

 

30.1. 2026 perjantai 4 pv leikkauksesta

 

Taas yksi tuskallinen päivä, mutta kyllä sen kestää, kun tietää, että kivuton aika on edessäpäin. 

Työterveyslääkäri soitti tänään klo 12.30. Oikeestaan ajan olisi pitänyt olla varattuna vasta 3 vkon päähän, mutta kun hoitsu näki sieltä jostain tiedoista, että tämä tyyppi on jäämässä pois puoleksi vuodeksi, eikä sijaisesta ollut tietoa näkyvillä, niin varasi ajan viimeiselle mahdolliselle päivälle. Mitäpä siinä, vaihdettiin kuulumisia ja varattiin aika hänelle määrätylle sijaiselle 23.2. ja se on sitten ihan paikanpäällä, sitä hän suositteli, joten mennään sillä sitten. Sille meidän varsinaiselle työterveyslääkärille minähän olenkin jo kieltäytynyt menemästä.  Päädyttiin siihen, että päivämäärä on 23.2. ja klo 14.40, jotta ehdin saada tuon pojan hereille ja kuskaamaan mut Turkuun paikan päälle. Hän itse on jäämässä perhevapaille, joten toivotin tsemppiä ja kun kerroin hänen tarvitsevan sitä, hän naurahti 😀

Tänään olen jo vähän tehnyt töitäkin. Oli pakko yksi veroilmoitus tehdä ja vähän tutkailla miltä vuoden 2025 tulos näyttää. Hyvältähän se näyttää olosuhteisiin nähden 😊

Pomokin soitteli tänään ja kyseli kuulumisia 😀 

Tällä hetkellä isäntä ja poika ovat ostoksilla. Itse lojun sängyssä. Toistaiseksi tilanne on vielä se, että pääsen hädin tuskin itse ylös sängystä, köpöttelemään vessaan istumaan pöntölle ja ylös sieltä sekä takaisin sänkyyn. Jalan nostaminen sänkyyn on kyllä hieman hankalaa. Onneksi tuota kyynärsauvaa voi käyttää siinä apuna. Katso kuva alla. Tänään pitäisi mennä ekaa kertaa suihkuun. Kyllä jo on aikakin. Tukka alkaa olla aika kaamean näköinen. Ei voi mitään, kun ei ole tähän asti saanut päätä pysymään pystyssä sitä aikaa, että olisi voinut suihkussa käydä. Tänään elän toivossa, että se onnistuu.

 Onneksi tuo kepin yläosa sopii näppärästi nilkan ympärille, ja sitten kepin toista päätä voi painaa reittä vasten, joilloin jalkaterä nousee ja samalla liikuttaa jalkaa sivuttain.

Keräsin WhatsAppiin pojalle kauppalistan, jonka perusteella hän kaivelee minulle sieltä sopivat tuotteet ja sitten katsotaan mitä perille asti tulee 😀 Eiköhän ne oikein tule, kun hänellä on kuvat, joihin tuotteita voi verrata.

 

Tässä näkyy tuo Picon letku, vähän on verta purkanut tuonne haavan ympäristöön 😔, toki olen pahempiakin kuvia nähnyt, että ei tässä mitään hätää. Itse haava on kuitenkin ihan siisti.

Tänään muuten vaihdettiin tuo sidos. Kyllästyin tuohon Picoon, jota piti kantaa mukana, Koska se pitää siteen ilmattomana ja imee sieltä koko ajan ilmaa pois. Ja ne muovit/teipit kutitti ihan koko ajan. Niistä halusin päästä eroon ja toisaalta ketutti myöskin se pömpeli jota piti kantaa mukana. Eihän se iso ollut, mutta oma haittansa siitäkin kuitenkin oli. Ja aina se tippui kun johonkin päin yritti mennä. Joten hyvästi Pico, sitä ei tule ikävä! 

Ja yöllä muuten revin tästä uudesta sidoksesta reunat auki, kun ne kutitti niin penteleesti... eiköhän se tuolla kalsareiden suojassa ole hyvin suojattuna.

Räkätauti nyt tunkee päälle ihan tosissaan, kaikki torjuntakeinot on jo käytössä, saas nähdä kuinka tässä käypi 😏 

29.1. Torstai 3 pv leikkauksesta.

 

Olihan taas tuskallinen päivä. Vieläkään en pääse sängystä ylös omin voimin. Tarvitsen vielä pojan apua. Hän hivuttaa tuon leikatun jalan alas sängyltä. Itse sentään saan sen tuon toisen jalan hivutettua alas ja sitten hän nostaa minut sängyltä ylös. Vahtii etten kompastu, kun kävelen keppien kanssa vessaan, laskee minut vessanpöntölle, odottaa, että saan asiani hoidettua ja sitten nostaa ylös ja vahtii taas paluumatkan takaisin. Sitten ruvetaan nostelemaan kinttuja sänkyyn. Sitä hetkeä odotellessa, kun pystyn itse tekemään tämänkin homman. Suolikaan ei edelleenkään toimi, alkaa jo vähän pelottaa että mitä tästä tulee. Viimeksi neljäntenä päivänä oli sellainen nyrkin kokoinen köntsä odottamassa ulostuloa peräsuolessa. Ja kun sehän ei sieltä mahtunut ulos, jouduin sen ihan sormin kaivamaan palasina ulos. Nyt mulla on sentään kumihanskat varoiksi tuolla pöntön vierellä, että jos käy samalla tavalla, niin on edes hanskat laittaa käteen, ettei sormet haise ”peelle” montaa päivää. Ruoka ei ole edelleenkään oikein maistu. Kyllä sitä nyt vähän menee, mutta enemmän pitäisi saada proteiinia. Oma lääkärini sanoi, että kun lihakset muodostuvat proteiinista, niin pidä huolta, että saat riittävästi proteiinia, niin se nopeuttaa toipumista. Nähtäväksi jää, kun ei minulla ole täällä mitään proteiinipitoista. Täytyy pojalle laittaa huomiseen kauppalistaan vähän sitä sun tätä. Kasviksia sentään olen jo tänään saanut hiukan syötyä. Taisi mennä, yksi tomaatti ja yksi pieni kurkku eipä juuri muuta. Sitten olen syönyt pojan laittamia ranskiksia ja makkaraa. Ei siis sisällä kuitua. Jotain muuta siis tarvitsisi löytää ruuaksi. Onhan mulla valmista ruokaa annoksina jääkaapissa, mutta niissäkään ei tuo proteiinin tarve täyty. Äsken tipahti sitten tuosta viereltä vihko ja hiiri lattialle, Sillä seurauksella, että kone jumittui. En tiedä mikä siihen tuli, mutta jouduin ihan control+alt+deleteen turvautumaan, että sain sen jotenkin laukeamaan. Nyt taas tuntuu sanelu toimivan, kun kekkasin tällaisenkin näppärän systeemin niin ei tarvitse itse niin paljon kirjoitella, kun voi sanella ja Wordi kirjoittaa mun puolestani. Pisteet ja pilkut ja isot kirjaimet kyllä menee sillä vähän niin ja näin, että jos näkyy outoja yhdistelmiä, niin se on Wordi!

Mainittakoon vielä, että pääsin kuin pääsinkin to-pe välisellä yöllä itse sängystä ylös ja vessaan asti. Kun en viitsinyt poikaa herättää. Kun tuo tuntuu nyt olevan kovin kipeä; On kuumetta ja flunssaa ja kurkku kipeä ja nokka tukossa. Toivottavasti tauti ei minulle tartu. Isäntä tuossa jo oli kipeänä muutaman päivän. Hänellä alkaa tauti hellittää ja nyt se sitten iski poikaan. Oma kohtaloni on vielä avoinna. Takaisin sänkyyn pyysinkin sitten jo pojan auttamaan, koska kävi niin, että  keppini kaatuivat ja pitivät sen verran kovaa mekkalaa, että kaikki muutkin heräsivät ja toisaalta en olisi kyllä keppejä ylös lattialta saanutkaan ilman apua. Joten sänkyyn päin sain avun.

28.1.2026 keskiviikko, 3pv leikkauksesta, ihan pimennossa

 

😁 kipeä olen, sen muistan

 

koitan jotain kaivella muistilokeroistani

27.1.2026 ensimmäinen aamu leikkauksen jälkeen

 

 

Hoitaja tuli aamulla 6.50 tuomaan aamun kipulääkkeet. Heitin ne naamariin ja sitten sama hoitaja tuli 10 min kuluttua ilmoittamaan, että olisi vessassa käynnin aika. Hetken siinä selittelin laskeneeni, että eilisen kipulääkkeiden vaikutusaika on päättynyt eivätkä nämä aamuiset ole vielä ehtineet vaikuttaa. Ei uskonut mua, joten ei auttanut kuin yrittää. No eihän siitä mitään tullut. Tälle hoitsulle ei tainnut lonkkaleikkaukset olla niin tuttuja, muuten kyllä oikein mukava hoitaja. Tunnin kuluttua uusi yritys, sitten jo sain koiven liikkumaan edes vähän. Todellakin siis vähän. Hoitsulta jouduin pyytämään apua kintun liikutteluun. Ferrarilla varoiksi. Sitten takaisin vähän huilimaan ja odottelemaan aamupalaa.

Aamupala olikin taas oikein loistava. Oli kaffetta ja sämpylää. Jogurttia. Smoothieta. Tuoremehua. Ja mitähän vielä. Aamupalan kun sain syötyä. Olikin aika taas ottaa päiväunet. Kello 11.00. Hoitaja tuli herättämään ja toimi minulle 2 tablettia kipulääkettä. Sovittiin, että toisen otan heti. Ja toisen tunnin kuluttua, tämä on sitä valmistautumista rankkaan matkaan. Ruoka tulee puolen tunnin kuluttua. Ruoaksi oli tarjolla lihapullia tomaattikastikkeessa, perunaa ja porkkanaa sekä salaattia. Lisäksi ruokajuomaksi pyysin piimää (vaihtoehdot olivat maito, piimä, vesi mehu, tuoremehu) ja toipa vielä tuoremehuakin samaan pakettiin. Ja hyvää oli kaikkea en edes jaksanut syödä.

 

Jossain välissä piti vielä vaihtaa tuo side uuteen, kun vanha oli kuulemma liian verinen.  

 Ihan hyvältähän tuo näytti 😀

Sitten jäätiin odottamaan paaritaksin saapumista siis taksi, jossa matkustetaan paareilla maaten. Taksi saapuikin ajallaan kello 13.00. Vähän meillä oli vielä siinä vaiheessa pukeutuminen kesken, hoitaja toki apuna, enhän minä muuten pystyisi edes pukeutumaan.  Saappaita jalkaan laittaessa kyllä jalka tai lonkka vääntyi ja siihen sattui ihan järkyttävästi,  joten ilmoitin että niitä saappaita ei jalkaan laiteta ja kuljen sitten sukkasillaan, jos ulkona pitää kulkea. Saappaita ei jalkaan laiteta, kun sattuu NIIN paljon.

Siitäpä sitten alkoikin kotimatka. Jännityksellä odotin, minkälainen auto tällä kertaa on. Valitettavasti se oli Volkswagen, joku pikku koppero. Ahtaampi kuin ensimmäisellä kerralla. Edes paarit ei meinanneet mahtua kyytiin. Eikä kulku ollut niin tasaista kuin edellisellä kerralla. Mistä syystä lonkkakin olikin todella kipeä, kun pääsin kotiin. Kotiin tultua oli pakko ottaa se ekstra kipulääke, jonka hoitaja antoi mukaan siltä varalta, että  lonkka olisi todella kipeä matkan jälkeen.

Ekalla kertaa taksi oli MB Vito ja se pidempi malli, joten tilaa oli, olisikohan saanut taas Mersukyydin, jos olisi pyytänyt tuon Menevän taksin. Tämä kun oli TaksiHelsingin auto.

 

Kuskille sanoin, kun matkaan lähdettiin, että tää onkin kiva, kun näen nyt eteenpäin, niin voin sitten loppumatkasta opastaa perille. Kuskin vastaus; ei tarvitse, hänellä on navigaattori, matka kestää noin tunnin! 

Asia selvä sitten.

Olisin kertonut, että et muuten selviä tunnissa, mutta katsoin paremmaksi pitää suuni kiinni.  

Matkalla kuuntelin, ettei autossa taida olla nastarenkaita 😕 se tietää sitä, että loppumatkasta tulee haasteita. Viimeiset 8 km on meinaan peilijäätä!! No juu, siinä vaiheessa kun hän tajusi tämän, niin vauhti putosi huomattavasti, loppumatka tultiin meinaan 30-40 km/h vauhtia.

Olin siis hiljaa koko matkan ajan, ihan vasta lopussa kerroin mistä pääsee pihaan ja miten päin kannattaa ajaa. Nämä ohjeet sentään kelpasivat, kun ukko huomasi, että vaihtoehtoja onkin enemmän.

Matkaan kului hiukan yli puolitoista tuntia, että se siitä hänen tunnistaan 😁

Kun kotipihaan asti päästiin, niin poika tuli nostamaan minut ylös paareilta ja pääsin sisään suoraan sänkyyn huilimaan. Sukkasillani kävelin ulkoa sisään. Tämä kuski ei edes ehdottanut, että voisi tulla paarien kanssa sisään asti. Edellisellä kerralla sitäkin vaihtoehtoa tarjottiin. 

Jotenkin tuntuu siltä, että tämä lonkka on nyt paljon kipeämpi kuin ensimmäinen. Lueskelin juuri ensimmäisen kerran päiväkirjaa, jota tosin kirjoittelin silloin hieman myöhässä. Mutta kyllä se silloinkin on kipeä ollut.

 

26.1.2026 Toisen lonkan tekonivel-leikkaus

 

Vasemman lonkan tekonivel-leikkaus

Saapumisaika sairaalalle oli klo 7. 

Sain kipulääkettä  jo ennakkoon ja laitettiin kanyyli paikalleen. 

Kaikki meni hienosti, kuten edelliselläkin kerralla. 

n. klo 8.30 oli alkuvalmistelut tehty ja meikäläinen unten mailla.

klo 10 olin jo heräämössä. Puolilta päivin pääsin omaan huoneeseen. 

Odoteltiin tovi, että puudutus haihtuu ja sitten vessareissulle. 

Sitten tuotiin aamupala, joka olikin taas oikein priimaa Terveystalon tapaan! Santsikupillisenkin sai 😉

  

Päivä meni paljolti nukkuessa, ei oikein ollut voimia mihinkään muuhun.

Toki kipulääkkeistä tuli niin huono olo, että oli pakko jäädä sairaalaan yöksi.  Olipahan 500 egen täysihoito.