Koiralenkillä käännyin katsomaan taakseni ja huomasin jotain; lenkkipolkumme oli vanha talolle johtava tie, se johti siis suoraan tuon ison rakennuksen pääovelle.
Kauempaa katsottuna se ei näkynyt enää niin selvästi, koska tie oli jo osittain kasvanut umpeen.
Tuo tie johti isommalle vanhalle tielle, joka oli edelleen käytössä jonkin sortin yksityistienä. Oli siinä jokus ihan päällystekin ollut, nyt sekin oli jo pahoin kärsinyt.
Alueelle palattuamme menin tarkemmin katselemaan niitä juttuja, joita siellä talon seinillä olin nähnyt, mutten oli pysähtynyt sen enempää tutkailemaan. Olin katsonut vaan, että jotain tauluja on ripustettu seinille, mutta ne eivät oikeastaan olleetkaan tauluja, vaan ne oli aikanaan maalattu suoraan seinäpahveihin ja taloa kunnostettaessa jätetty nuo kohdat maalaamatta ja kehystetty. Minusta tosi hieno idea!
Olin myös ihmetellyt siinä eteisen seinässä ja hyllyllä olevia vanhoja lasten kenkiä ja ajatellut, että rakennus on ehkä joskus ollut koulu, mutta olin väärässä.
Tämä rakennus on ollut lastenkoti!
Talo tosin on jossain vaiheessa saanut hieman jatkoa tuonne oikeaan päätyyn. Vanhan osan kivijalka on täyttä kiveä, uuden osan kivijalka on valettu. Yläkertaankin on saatu lisää tilaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti