Vaunuilun aloitimme kesällä 2006 kun piti ihan "extempore" päästä jonnekin viikoksi reissuun.... vajaan viikon varoajalla... Ensin yritimme vuokrata matkailuautoa tai -vaunua, mutta kun mistään ei saanut sellaista, että olisi voinut ottaa koirankin mukaan.
Mua kyllä oikeestaan huvitti ne kommentit; ”koirat
likastaa”, ”koirien jälkien siivoaminen tulee kalliiksi” ym.ym. Vaikka kuinka
koitin järkeillä, lopputulos oli aina sama -> lapsen jäljiltä tulee taatusti
enemmän likaa ja muita jälkiä. Koirahan on siisti eläin!
Niinpä päätimme sitten ostaa jonkun vanhan vaunun ja
myydään se sitten loman jälkeen pois. Sopiva Matkaaja sitten löytyikin ja
vaunuilu osoittautui ihan mukavaksi matkailutavaksi ja tuttavaperhe auttoi
alkuun.
Vaunuilu-suunnitelmamme oli ihan toimiva muuten mutta…
jotenkin merkillisesti siinä kävi niin, että vaunua ei sitten myytykään pois.
Se jäi odottamaan seuraavaa kesää. Ja Karavaanareihinkin liityttiin jo ennen
ensimmäistäkään matkaa: SFC 116885.
Kesä 2007 saapui ja alkajaisiksi suunnistettiin Tuuriin
suurta nähtävyyttä, Kyläkauppaa, katsomaan. Siellä iltasella Onnelan
leirintäalueella joku outo parrakas mies kurvaili fillarilla ympäri aluetta ja
poikkesi yhdellä jos toisellakin vaunulla tai autolla, ihmettelimme vaan, että
mikähän ukko tuokin on, kunnes; Apua, nyt se tulee meille!! Seppo Ruuskahan se!
Kyseli että oltaisiinko kiinnostuneita liittymään SFC-Koirakerhoon, ja tottahan
toki me oltiin! Jo parin kuukauden kuluttua suunnistettiinkin sitten koiratreffeille,
ja siitä lähtien ollaankin oltu ahkerasti Koiratreffeillä mukana, yhtä kertaa
lukuun ottamatta.
Kaksi kesää Matkaajalla reissattuamme totesimme, että
vaunu pitää vaihtaa vähän uudempaan ja tilavampaan, että olisi koirallekin
(silloin meillä oli vain 1 koira) oma paikka vaunussa, joten niin sitten alkoi
vaunun etsintä! Syksystä kevääseen surffailtiin netissä etsimässä sopivaa
vaunua ja lopulta se maaliskuussa 2009? löytyikin, oli vähän kaukana,
Kokkolassa, mutta ei se paljon haitannut, vaikka matkaa olikin, aamuseitsemältä
lähdettiin vaunua vaihtamaan, perillä puolen päivän jälkeen, tehtiin kaupat ja
sit ilta yhdeksäksi kotiin!
Ajoa koko päivä... Mutta tyytyväisi oltiin meidän
Beduiiniin ja aika monta vuotta sillä reissattiinkin. Kunnes eräänä päivänä n.
kolme vuotta sitten katsastusmies ilmoitti, että yksi polttimo oli palanut. No
sitähän piti tietysti lähteä ostamaan. Hyvä oli taas meidän suunnitelmamme,
mutta tuo polttimo tulikin sitten vähän kalliiksi ☺ Kas kun siellä
liikkeen pihassa oli mukavan näköinen vaunu, jossa olisi pojallekin enemmän
tilaa, kun johan tuo nyt on miehen mittoihin ehtinyt kasvaa. Piti siis ostaa
vaan polttimo vanhaan vaunuun, mutta tulikin tehtyä vaunukaupat!
Öhm… iltasella sitä sitten mietittiin että mitenkäs tässä
nyt näin kävi?
Mutta nyt ollaan tyytyväisiä, vaunussa on omat paikat
jokaiselle, myös koirilla, nykyään 2 kpl, on nyt omat pedit!
Paljon olemme ehtineet tähän Suomen maahan tutustumaan
tässä vuosien varrella. Kyllä on maata ajeltu ristiin ja rastiin ja pitkin ja
poikin. Suomen rajojen sisällä on toistaiseksi pysytty. Vakioreissuina meillä
on joka vuosi Koiratreffit toukokuussa ja syyskuussa. Vuonna 2013 minut
valittiin SFC-Koirakerhon sihteeriksi ja siinä pestissä häärään edelleen. Myös
Salon seudun tapaamisiin on koitettu ehtiä, mutta usein on osunut jotain muuta
samaan aikaan. Useammillakin Salakallion treffeillä on kyllä tullut käytyä.
Muutama vuosi on vierähtänyt tuon ylläolevan tekstin kirjoittamisesta
😊
Vaunu vaihtui jälleen tammikuussa 2022 vähän uudempaan, vm. 2016,
merkki ja malli sama, sisustuskin suunnilleen sama.
