Ai niin, Se mun koulutus, hanketyötäkin tarttis tehdä, nyt ei oikeen voimat riitä siihen, hyvä kun tästä arjesta selviää.
Hanketyö on tasan samassa vaiheessa mihin se jäi tammikuussa kun lähiviikko päättyi. Onneksi en sentään ollut ainoa, jolla työ on jäänyt uinumaan tässä välissä.
Nyt on menossa toinen lähiviikko, teams-toteutuksena, kaksi viikkoa on sitten vielä syksyllä. Vuoden loppuun mennessä pitäisi sitten olla valmista.
Jottain tarttis kylvääkin...
Käly lupas hommata lavakauluksia....
Ollut tässä melkoset viikot :(
Näemmä 4 viikkoa mennyt sumussa.
Ensin siirtyi ajasta ikuisuuteen pojan kummisetä, hautajaiset
siitä n. viikon kuluttua, 8 pv hautajaisista ja sain tiedon, että kummisetäni
on kuollut, muutama päivä siitä ja seuraajani tuolla edellisessä työssäni oli
kuollut, viime lauantaina oli kummisetäni hautajaiset.
Poikani opiskelee ensimmäistä vuotta puutarhuriksi, ja jo syksyllä
totesivat, etteivät heidän koulunsa tukitoimet riitä pojalle, että pitäisi
keksiä jotain muuta… noh… nyt sitten yhteishaussa on haettu
erityisoppilaitokseen, tietojenkäsittelyn ja minkä se nyt oli perustutkintoa
suorittamaan. Lausunnot vielä pitää toimittaa. Toisaalta ihan ok, toisaalta taas
en oikein sulata tätä, puhumattakaan siitä, että poika ajatuksen sulattaisi.
Sunnuntaina vietettiin poikamme synttäreitä ja miehen sisko kahvipöydässä
pudotti pommin, heitä kun on 3 sisarusta, niin nyt yksi sukututkija oli sitten
saanut selville, että heillä on vielä yksi puolisisarrus, joka on siis heistä
vanhin. Sisko oli pojan äidin kanssa jo jutellut, sisaruksen äiti oli vaan kieltänyt
kaiken, mutta kun sisko oli kertonut kaiken mitä hän tietää, niin sitten olivat
sanahanat auenneet siellä toisessa päässä. Lapsen, tai siis jo aikuisen sisaruksensa
kanssa hän ei vielä ollut jutellut, koska asia oli tuolle uudelle
sisaruksellekin valjennut vasta nyt.
Töissä on niin paljon neuvotteluja menossa, että en mitenkään
ehdi perehtyä joka asiaan niin hyvin kuin pitäisi, monet neuvottelut on menneet
nyt mutu-tuntumalla.
Muutenkin siis, minun työni on ensi vuoden alusta
siirtymästä toiseen kuntaan, työmatka pitenee 35km:sta 105km:iin ja ajoaika 40
minsasta puoleentoista tuntiin, siis per suunta. Etätyöstä on puhuttu, mutta
kun on kysytty, että miten usein siellä tstolla pitäisi olla, niin vastausta emme
ole saaneet. Jos paikanpäällä pitää olla enemmän kuin 2pv/kk niin en aio sinne
siirtyä, sanon vaikka itseni irti nykyisestä työstäni, jos muuta työtä en
siihen mennessä löydä. Kolmea tuntia päivässä en todellakaan aio autossa istua.
Polttoaineiden hinnatkin nousussa niin eihän tällä palkalla ole varaa edes matkojen
vaatimiin polttoaineisiin.
Mitä painonpudotukseen tulee, niin tänä aamuna vaakalukema oli 92,1kg, on se alempanakin jo ollut, mutta viikonlopun synttärileipomuksia tuli mussutettua sen verran paljon että oksat pois.... Colaan en sentään ole muutamaa huikkaa enempää sortunut, mutta kun sunnuntai meni pelkillä hiilareilla, niin nyt on siten ma ja ti mennyt taistellessa makeanhimoa vastaan, hittolainen mutta istuu tiukassa tuo makean mussutus! Ei olis pitänyt sitä ensimmäistäkään palaa ottaa, niin ois varmaan päässyt helpommalla. Tahdonvoima on hiukan ollut hakusessa ja esimerkiksi tänään olen jo ylittänyt kulutukseni, su-ma sentään pysyin tavoitekaloreissa vaikka niitä hiilareita mussutinkin, mutta tänään siis paukahti yli, kun olen koittanut proteiineja tankata, niistä on vissiin pulaa nyt.
Ja ukkokin sanoutui irti kimppalaihdutuksesta, joten kirittäjä puuttuu nyt.
